Tuotteet

Täydellinen teatteri rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista

Per Simon Edströmillä oli juuri sopiva tila, mihin hän saattoi sijoittaan Solosahansa: vanha sirkusteltta, johon mahtuu myös sahattu puutavara.

– Jos teatteri rakennetaan oikein, voivat seinätkin puhua, sanoo Per Simon Edström, aivan kuin Hamlet pääkallolle.

Ei ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.
Tämän voi todistaa Per Simon Edström, 78 vuotta, joka on täyttä vauhtia luomassa täydellisesti toimivan akustiikkajärjestelmän 200 kuusen ja Solosahan avulla.

Per Simon Edström on omistanut elämänsä unelmiensa toteuttamiseen teatterin avulla. Hän on tehnyt lähes kaikkea teatteriin liittyvää: kirjoittanut näytelmiä ja kirjoja, toiminut ohjaajana ja näytellyt itse, hoitanut valaistusta ja työskennellyt teatteriarkkitehtina.
Parhaiten hänet tunnetaan teatterilaiva Arenan innokkaana tukijana. Kyseessä on valtion tukema paikallinen teatteri, jolla on 60 esiintymispaikkaa Tukholman ja Mälaren-järven saaristoissa. Seikkailu loppui vuonna 1985.
– Poliitikkojen mielestä olimme liian paljon vasemmalle suuntautuneita ja he heittivät meidät ulos, Per Simon sanoo.
 

Konjakintuoksua saunassa

Mutta sen sijaan että olisi mennyt eläkkeelle Per Simon käytti tilaisuutta hyväkseen alkaakseen toteuttamaan omia ideoitaan, aina Värmdössä Tukholman ulkopuolella sijaitsevalla kotitilallaan toteuttamasta teatterikokeilusta valtavaan konjakkitynnyriin rakennettuun puulla lämmitettävään saunaan.
¬– Saunoessamme ensimmäistä kertaa uudessa saunassa se tuoksui aivan ihanalta. Sen jälkeen tuoksu kuitenkin hävisi ja sen myötä myös erityislaatuinen tunnelma, ja tarvittiin pullo konjakkia joka kerta tunnelman palauttamiseksi. Saunomisesta tuli liian kallista, Per Simon pilailee.
Hänen suuri intohimonsa on itse teatteritila. Hän vertaa sitä suureen soittimeen: tärkeintä on saada aikaan oikea akustiikka sekä yhteys yleisön ja näyttelijöiden välille. Teatteritilan mahdollisuuksien tutkimiseksi hän rakensi oman teatterin, jolle hän antoi nimen Malli (Modellen) ja jossa on tilaa 80 katsojalle.

Ramallahin sijaan

Täällä on esitetty näytelmiä kaikentyyppisissä teatteritiloissa ja kokeilut vahvistavat sen periaatteen, jonka puolesta Per Simon on aina taistellutkin.
– Klassinen areenamainen teatterimuoto, jossa näyttämö on keskellä katsomoa, on ylivoimainen, hän sanoo.
Areena on kuin sirkus, jossa yleisö istuu maneesin ympärillä. Sirkusteltoissa on huono akustiikka ja nykyisistä areenoista, kuten esimerkiksi Globen, puuttuu läheisyys. Paras vaihtoehto olisi puusta rakennettu areenateatteri, kuten Drottningsholmenin teatteri.
– Seinät voivat puhua, jos ne rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista, Per Simon sanoo.
Hän suunnitteli areenamaisen teatterin Ramallahiin, palestiinalaisten väliaikaiseen pääkaupunkiin Länsirannalle. Teatteria ei rakennettu milloinkaan, mutta kaikki mitä unelman toteuttamiseen tarvittiin, löytyi myös lähempää, kotoa Värmdöstä.
– 50 vuotta sitten isäni istutti kuusia maillamme olevaan hakaan. Rehellisesti sanottuna en pitänyt siitä, että haka tällä tavoin katosi, kertoo Per Simon, joka joidenkin vuosien kuluttua kuitenkin muutti mieltään.
– Metsän harventamisen sijaan aloimme myymään itse kaadettavia joulukuusia. Ihmiset tulivat tänne autoilla uusine kattotelineineen ja kirveineen, kaatoivat kuusen itse ja maksoivat 25 kruunua.
  

Sahaa sirkusteltassa

Aikaa myöten kuuset kasvoivat suuriksi. Per Simon näki tässä mahdollisuuden haan palauttamiseksi entiseen tilaan ja samalla rakennusmateriaalin hankkimiseksi täydellistä areenateatteria varten. Hän osti pidennetyn ja täydellisesti varustetun Solosahan ja sijoitti sen sirkustelttaan.
– Parempaa saharakennusta ei ollut käytettävissä, mutta itse saha ja valmis puutavara olivat näin suojattuina sään vaikutuksilta ja tuulelta.
Teatterin johtajan ei ollut vaikea oppia käyttämään sahaa. Nuoruudessaan hän oli työskennellyt metsässä apteeraajana ja toiminut käyttäjien kouluttajana ensimmäisille moottorisahoille, joita käsittelemään tarvittiin kaksi henkilöä. Tämän lisäksi hänellä on aputyövoimaa, joka auttaa häntä sahauksessa. Tärkeimmästä tehtävästä hän huolehtii itse, ja se on ketjujen viilaus.
– On kaiken tärkeintä, että ketjut ovat terävät, erityisesti sahattaessa kuusia, joissa on kovia oksia, Per Simon toteaa.
 

Virallisesti lato

Itse asiassa rakennus, jota rakennetaan, ei ole teatteri. Tämä 24 metrin pituinen rakennus on oikeastaan heinälato tilan uuhien ja niiden karitsojen heiniä varten. Nykyään heinäpaaleja säilytetään kahdessa vanhassa sirkusvaunussa.
– Kun lato tyhjenee kesän lähestyessä ei mikään estää harrastamasta siellä hieman teatteria, ja silloin voin yhtä hyvin rakentaa kunnolla, sanoo Per Simon.
Teatterilato tulee myös toimimaan näyttelytilana 1800-luvulta peräisin olevalle kiertävälle vahakabinetille. Se on ollut esimerkiksi näytteillä Historiska museet -museossa, mutta siirretty nykyään varastoon.