Täydellinen teatteri rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista

Per Simon Edströmillä oli juuri sopiva tila, mihin hän saattoi sijoittaan Solosahansa: vanha sirkusteltta, johon mahtuu myös sahattu puutavara.

– Jos teatteri rakennetaan oikein, voivat seinätkin puhua, sanoo Per Simon Edström, aivan kuin Hamlet pääkallolle.

Ei ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.
Tämän voi todistaa Per Simon Edström, 78 vuotta, joka on täyttä vauhtia luomassa täydellisesti toimivan akustiikkajärjestelmän 200 kuusen ja Solosahan avulla.

Per Simon Edström on omistanut elämänsä unelmiensa toteuttamiseen teatterin avulla. Hän on tehnyt lähes kaikkea teatteriin liittyvää: kirjoittanut näytelmiä ja kirjoja, toiminut ohjaajana ja näytellyt itse, hoitanut valaistusta ja työskennellyt teatteriarkkitehtina.
Parhaiten hänet tunnetaan teatterilaiva Arenan innokkaana tukijana. Kyseessä on valtion tukema paikallinen teatteri, jolla on 60 esiintymispaikkaa Tukholman ja Mälaren-järven saaristoissa. Seikkailu loppui vuonna 1985.
– Poliitikkojen mielestä olimme liian paljon vasemmalle suuntautuneita ja he heittivät meidät ulos, Per Simon sanoo.
 

Konjakintuoksua saunassa

Mutta sen sijaan että olisi mennyt eläkkeelle Per Simon käytti tilaisuutta hyväkseen alkaakseen toteuttamaan omia ideoitaan, aina Värmdössä Tukholman ulkopuolella sijaitsevalla kotitilallaan toteuttamasta teatterikokeilusta valtavaan konjakkitynnyriin rakennettuun puulla lämmitettävään saunaan.
¬– Saunoessamme ensimmäistä kertaa uudessa saunassa se tuoksui aivan ihanalta. Sen jälkeen tuoksu kuitenkin hävisi ja sen myötä myös erityislaatuinen tunnelma, ja tarvittiin pullo konjakkia joka kerta tunnelman palauttamiseksi. Saunomisesta tuli liian kallista, Per Simon pilailee.
Hänen suuri intohimonsa on itse teatteritila. Hän vertaa sitä suureen soittimeen: tärkeintä on saada aikaan oikea akustiikka sekä yhteys yleisön ja näyttelijöiden välille. Teatteritilan mahdollisuuksien tutkimiseksi hän rakensi oman teatterin, jolle hän antoi nimen Malli (Modellen) ja jossa on tilaa 80 katsojalle.

Ramallahin sijaan

Täällä on esitetty näytelmiä kaikentyyppisissä teatteritiloissa ja kokeilut vahvistavat sen periaatteen, jonka puolesta Per Simon on aina taistellutkin.
– Klassinen areenamainen teatterimuoto, jossa näyttämö on keskellä katsomoa, on ylivoimainen, hän sanoo.
Areena on kuin sirkus, jossa yleisö istuu maneesin ympärillä. Sirkusteltoissa on huono akustiikka ja nykyisistä areenoista, kuten esimerkiksi Globen, puuttuu läheisyys. Paras vaihtoehto olisi puusta rakennettu areenateatteri, kuten Drottningsholmenin teatteri.
– Seinät voivat puhua, jos ne rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista, Per Simon sanoo.
Hän suunnitteli areenamaisen teatterin Ramallahiin, palestiinalaisten väliaikaiseen pääkaupunkiin Länsirannalle. Teatteria ei rakennettu milloinkaan, mutta kaikki mitä unelman toteuttamiseen tarvittiin, löytyi myös lähempää, kotoa Värmdöstä.
– 50 vuotta sitten isäni istutti kuusia maillamme olevaan hakaan. Rehellisesti sanottuna en pitänyt siitä, että haka tällä tavoin katosi, kertoo Per Simon, joka joidenkin vuosien kuluttua kuitenkin muutti mieltään.
– Metsän harventamisen sijaan aloimme myymään itse kaadettavia joulukuusia. Ihmiset tulivat tänne autoilla uusine kattotelineineen ja kirveineen, kaatoivat kuusen itse ja maksoivat 25 kruunua.
  

Sahaa sirkusteltassa

Aikaa myöten kuuset kasvoivat suuriksi. Per Simon näki tässä mahdollisuuden haan palauttamiseksi entiseen tilaan ja samalla rakennusmateriaalin hankkimiseksi täydellistä areenateatteria varten. Hän osti pidennetyn ja täydellisesti varustetun Solosahan ja sijoitti sen sirkustelttaan.
– Parempaa saharakennusta ei ollut käytettävissä, mutta itse saha ja valmis puutavara olivat näin suojattuina sään vaikutuksilta ja tuulelta.
Teatterin johtajan ei ollut vaikea oppia käyttämään sahaa. Nuoruudessaan hän oli työskennellyt metsässä apteeraajana ja toiminut käyttäjien kouluttajana ensimmäisille moottorisahoille, joita käsittelemään tarvittiin kaksi henkilöä. Tämän lisäksi hänellä on aputyövoimaa, joka auttaa häntä sahauksessa. Tärkeimmästä tehtävästä hän huolehtii itse, ja se on ketjujen viilaus.
– On kaiken tärkeintä, että ketjut ovat terävät, erityisesti sahattaessa kuusia, joissa on kovia oksia, Per Simon toteaa.
 

Virallisesti lato

Itse asiassa rakennus, jota rakennetaan, ei ole teatteri. Tämä 24 metrin pituinen rakennus on oikeastaan heinälato tilan uuhien ja niiden karitsojen heiniä varten. Nykyään heinäpaaleja säilytetään kahdessa vanhassa sirkusvaunussa.
– Kun lato tyhjenee kesän lähestyessä ei mikään estää harrastamasta siellä hieman teatteria, ja silloin voin yhtä hyvin rakentaa kunnolla, sanoo Per Simon.
Teatterilato tulee myös toimimaan näyttelytilana 1800-luvulta peräisin olevalle kiertävälle vahakabinetille. Se on ollut esimerkiksi näytteillä Historiska museet -museossa, mutta siirretty nykyään varastoon.

Alpo myy Logosolia Suomessa ja tuntee puualan perin pohjin

Alpo Paajanen.

Harva tietää niin paljon puusta kuin tämä Logosolin jälleenmyyjä Suomessa. Hänen nimensä on Alpo Paajanen ja hän pyörittää Stammholz Oy:tä, saha-alan yritystä, joka toimittaa valikoitua mäntysydäntavaraa puusepänverstaille ja muille asiakkaille ympäri Eurooppaa.

Stammholz sijaitsee Muurikkalassa, itäisessä Suomessa Venäjän rajan tuntumassa, alueella, joka tunnetaan paremmin nimellä Karjala. Täällä kasvaa mäntyä, josta saa parhaimman laatuista sydäntavaraa. Stammholz sahaa ainoastaan tyvitukkeja, suurten mäntyjen ensimmäisiä tukkeja tyvestä lukien, joita käytetään ikkunoissa ja muissa korkeaa laatua vaativissa puusepän tuotteissa.
Mutta Stammholz on myös Logosolin jälleenmyyjä Suomessa.
– Yhtiöllä on kiinnostavia tuotteita, joille on runsaasti tarvetta, Alpo selventää.
Puunjalostus on aina ollut lähellä hänen sydäntään ja aikaisemmin hän on työskennellyt mm. kehitysyhteistyötehtävissä. Hän on työskennellyt sekä Intiassa että Tansaniassa sahojen rakennus- ja modernisointiprojektien ja muun puuteollisuuden parissa. Hän on myös toiminut sahauksen ja sahatavaran kuivauksen yliopisto-opettajana.
– Olen opettanut lähes 10 000 oppilasta vuosien kuluessa, Alpo kertoo.
Nyt hän on suunnitellut aloittavansa koulutuksen tarjoamisen Logosolin asiakkaille, kutakuinkin samalla tavoin kuin Ruotsissa jo tehdään. Koulutuspaikkana tulee toimimaan Muurikkala, mistä löytyy kaikki, mitä onnistunutta kurssia varten tarvitaan. Raakatavara, tuotantolaitos ja ennen kaikkea osaaminen, miten valitaan, sahataan ja kuivataan paras puutavaraa, jonka pohjolan metsät voivat tarjota.
– Tukin sahaamisen periaatteet ovat samat suuressa sahalaitoksessa kuin Solosahaa käytettäessä. Lopputuotteen laatu riippuu vain ja ainoastaan raaka-aineesta ja työntekijöiden taidoista, sanoo Alpo.
koko Logosol-ryhmälle Ruotsin Härnösandissa alkusyksyllä järjestetyn tapaamisen puitteissa kävi selväksi, että Alpon osaamisesta ja kokemuksesta voisi olla hyötyä muillekin kuin suomalaisille asiakkaille.
– Alpo on Logosolin mahdollisuus tarjota kansainvälisen huipputason koulutusta, toteaa Logosolin toimitusjohtaja Bengt-Olov Byström.

Pidätkö vastasahatun puun tuoksusta?

Finn Andersen ei yhtään ihmettele, että niin monet ihmiset pitävät sahauksen tuoksua miellyttävänä.

“Pitäminen on enemmän tuoksuja kuin mitään muuta”, sanoo Finn Andersen. Hän ei yhtään ihmettele, että niin monet ihmiset pitävät sahauksen tuoksua miellyttävänä.

Finn Andersenin yrityksen nimi Ruotsissa on Naturkosmetikkompaniet Crearome (käännettynä: luonnonkosmetiikkayritys Crearome) Hän työskentelee eteeristen öljyjen parissa, sekä teollisuuden raaka-aineeksi että yrityksen omien ihon- ja hiustenhoitotuotteiden valmistukseen. Eteerisiä öljyjä löytyy puista, kasveista ja yrteistä, ja niillä on monia ominaisuuksia tuoksujensa lisäksi.
“Katajaöljy sisältää aineita, joilla on voimakkaita bakteereja tappavia ominaisuuksia", Finn selventää.
Toisin sanoen on hyvä idea valmistaa katajapuisia voiveitsiä. Bakteerikasvun riski on alhaisempi teräsveitsiin verrattuna.
Tuoksulla on kuitenkin ainutlaatuinen asema, ei ainoastaan sen tuoman mielihyvän vuoksi, mutta myös sen aivoissa ja kehossa aikaansaamien prosessien vuoksi. Joillakin reaktioilla on fyysiset syyt, toiset aiheutuvat heränneistä muistoista.
“Jokainen, joka on kävellyt mäntymetsässä lämpimänä kesäpäivänä, on kokenut, että ilmaa on helppo hengittää. Tulet hyvälle tuulelle ja ajatuksesi selkenevät. Tämä on, tietyssä määrin, puista ja muista kasveista haihtuvien eteeristen öljyjen ansiota”, sanoo Finn.
Jos sahaat mäntyä Logosol-sahallasi lämpimänä kevätpäivänä, altistut näille eteerisille öljyille. Kun koet olevasi onnellinen sahatessasi puita, se ei ole mielikuvituksesi keksintöä.
“Luulen myös, että vastasahatun puun tuoksu herättää lapsuusajan muistoja ja luo turvallisuuden tunteen.”
Finn on toiminut aikaisemmin kokkina, ja hän tietää, että hyvä ruoka perustuu enemmän tuoksuun kuin makuun. Me voimme havaita ainoastaan viisi makua, mutta tuoksuja voimme havaita 10000. Ainoa, mikä erottaa nokkoset yrteistä on, että jälkimmäisissä on eteerisiä öljyjä. Monissa tapauksissa yrteillä on lääkinnällisiä vaikutuksia.
“Kumina vähentää ilmavaivoja syötyäsi hernekeittoa”, Finn ilmoittaa.
Palatkaamme kuitenkin sahatun puun tuoksun positiivisiin vaikutuksiin. Tuoksuilla on vaikutus aivojen vanhempaan osaan, ja vaikutus kulkee, niin sanotusti, suoraan sydämeen. Tuoksun herättämä tunne valtaa meidät täysin. Amerikkalaiset tieteilijät Richard Axel ja Linda B. Buck ovat saaneet uusia tuloksia hajuaistin toiminnasta ja tärkeydestä. Tästä työstä heille myönnettiin lääketieteen Nobelin palkinto vuonna 2004.

Elämysasumista „Lotharin“ ansiosta!
- hengittävä talo -

Olipa kerran …! Niin alkavat paitsi Grimmin veljesten sadut myös silloin tällöin Logosolin asiakkaiden - kieltämättä - epätavalliset projektit. Sattuma toimi jälleen kerran mahtavan idean isänä.
Oikeastaan Pfeiflen perheen oman talon suunnittelu ja rakentaminen ei poikennut paljoakaan heidän naapureittensa odotuksista kauniin Schwarzwaldin Simmersfeldissä.

Onni onnettomuudessa

Lapsilla on jo lupa leikkiä Pfeiflen perheen unelmien talossa! Siirreltävää kenttäsahaa tarvitaan kuitenkin vielä, koska talonrakentajalta eivät työt lopu kesken!

Pfeiflen perheen sahatavaravarasto: Useita erilaisia lautoja ja parruja (yli 1000 kappaletta!) eri paksuuksina. Kaikki leikattu tarkasti mittoihinsa Logosolin siirrettävällä sahalla!

Silmäys oleskelutilaan: Hyvin tunnistettavissa on puupylväs ja moottorisahalla tehty kevennysura! Alun vain 6 mm:n ura on nyt ”kasvanut” n. 4 cm:n levyiseksi!

Toisena joulupäivänä vuonna 2000 riehunut „Lothar“-myrsky oli kypsyttänyt ajatuksen käyttää myrskyn kaatamia puita aluksi ainoastaan kattotuoleihin.
Kun Pfeiflen isän metsässä tapahtuneiden vahinkojen laajuus selvisi, oli puuta tarpeeksi „satoihin kattotuoleihin”. Kotimaisesta kuusesta seisovine palkkeineen ja pylväineen – 14 m x 14 m ilman kantavia seiniä – toteutettua massivista rakennustapaa seurasi suunnitteluvaiheessa sveitsiläinen arkkitehti J. Natterer, joka toteutti myös sveitsiläisen talon mahtavan lautapuisen kattopylväistön Hannoverin Expoon vuonna 2000.
Siirrettävällä M7-kenttäsahalla ja Stihl MS660-moottorisahalla puut sahattiin kiinteällä sahauspaikalla metsässä parruiksi ja laudoiksi, varastoitiin ja myöhemmin höylättiin ja jyrsittiin Logosol-puujyrsimellä. Hänen mielestään hänen parrunsa ovat kauniimpia kuin ostetut.
Jos sinulla on mahdollisuus tutustua hänen taideteokseensa ja elämäntyöhönsä, eli kattorakennelmaan, et varmasti väitä vastaan.
Lautojen ruuvaamiseen yksittäisiksi elementeiksi tarvittiin yhteensä 4000 ruuvia. Eikä siinä kaikki: Moottorisaha „ryyppäsi“ n. viittäsataa kiintokuutiometriä sahatessaan yhteensä tuhat litraa polttoainetta. Isän vastalauseet puiden sahaamisesta vaakaleikkauksena ei kuitenkaan saanut Jörg Pfeiflea muuttamaan tavoitteitaan tai motivaatiotaan.

Aitoja „logosolilaisia“

Kun Jörg Pfeifle on vakuuttunut jostakin, hän haluaa myös toteuttaa sen! Hänen vaimonsa, joka itse rakensi naapuritontilla liikkuvan sahalaitoksen avulla leikkipaikan, sanoi itse miehestään: „Jörg ei etsi kauaa oikeanlaista lautaa, hän sahaa sen heti itse“! Niin muuten: Nykyään isä työskentelee enemmän Logosolin solosahalla kuin poikansa ja on tuloksesta ja tehosta haltioissaan.
Lisäksi kestävä kosketus puuhun raaka-aineena on Jörg Pfeiflelle erityisen tärkeää. Syntyneistä (runsaista) sahanpuruista hän valmisti sementtiin sekoittamalla eristyslevyjä ja sahatessa ylijäävät kuoret hän pystyi käyttämään hakelämmityksessään. Hänen piti keksiä paljon uudelleen ja käyttää muutamia innovatiivisia tekniikoita.

Sahaaminen on (lähes) kaikki kaikessa

Luonnollisesti tämän unelman toteuttaminen vaati Pfeiflen perheeltä paljon hikeä ja energiaa. Jos kuitenkin luulet, ettei elämässä tällaisen asuintalon rakentamisessa sahaamisen ja höyläyksen lisäksi jäänyt enää aikaa muuhun, erehdytte: perheen koko oli muuttoon mennessä kaksinkertaistunut kuusihenkiseksi!

Onko Bengt, 93 vuotta, maailman vanhin aktiivinen yksinsahaaja?

Hieman kekseliäisyyttä käyttämällä Bengt Kastensson pystyy käsittelemään sahaansa, vaikka hän nykyään joutuukin turvautumaan rollaattoriin kävellessään.

– Vanhana ihmisellä on aikaa tehdä asioita, joita hän tekee mielellään, sanoo Bengt Kastensson, 93 vuotta, ja hoitelee yhä aktiivisesti sahaansa.

Bengt Kastensson oli 81-vuotias ostaessaan Solosahan vuonna 1995.
Kaksitoista vuotta myöhemmin hän jatkaa sahaamista.
– En ole koskaan osannut olla paikallani, sanoo Bengt, 93 vuotta, ja on luultavasti maailman vanhin yksinsahaaja.

Bengt on tilannut joka vuosi sahaansa ketjuja, terälevyjä ja muita varaosia. Kukaan Logosolilla ei ollut koskaan miettinyt hänen ikäänsä, kunnes hän itse viime keväänä otti asian puheeksi.
Hän on syntynyt smoolantilaisessa Anebyn kylässä sijaitsevalla Öjan tilalla, missä hän on viettänyt koko elämänsä ja asuu siellä vielä tänäkin päivänä. Hänen poikansa Ingemar ja tämän vaimo Karin ovat ottaneet tilan hoitaakseen, mutta Bengt asuu siellä edelleen ja hoitaa sahaansa.
Monia vanhempia ihmisiä kiinnostaisi oma saha, mutta he eivät ryhdy toimeen ikänsä vuoksi.
– Se on väärä johtopäätös. Vanhana ihmisellä vasta on aikaa tehdä sitä, mistä pitää, sanoo Bengt.
 

Yleensä ensimmäisten joukossa

Kaksi vuotta sitten Bengt vaihtoi raivaussahansa uuteen malliin. Myyjä ihmetteli, oliko tämä oikein viisasta hänen iässään, etenkin kun Bengt joutuu nykyään käyttämään liikkumiseen rollaattoria. Mutta hän osti sahan tästä huolimatta.
– Uusi saha on kiinni hihnassa, niin että voin ohjata sitä yhdellä kädellä ja ottaa tukea kepistä toisella kädellä, kertoo Bengt.
Hän ei pelkää uutuuksia. Taskussa hänellä on matkapuhelin, kuin kellä tahansa nuorella ja hän seuraa myös kiinnostuneena päivän tapahtumia. 
Yksikään sukupolvi ei ole joutunut kokemaan niin suuria muutoksia kuin Bengtin ikäluokka. Hän on syntynyt vuonna 1914, samana vuonna kun ensimmäinen maailmansota alkoi. Tuohon aikaan seudulla ei ollut sähköä eikä puhelinta, ja kaikki tilan työt ja metsätyöt tehtiin käsin ja hevosten avulla.
Bengtin isä oli yhtä kiinnostunut uusista koneista ja menetelmistä kuin hänen poikansakin tuli olemaan. Öja oli yksi pitäjän ensimmäisistä tiloista, jonne vedettiin sähköt, ja vuonna 1912 tilalle asennettiin puhelin. Varsinainen sensaatio oli kuitenkin se, että hänen perheensä hankki ensimmäisenä seudulla auton, T-Ford, vuonna 1926.
– Edes nimismiehellä ei ollut autoa. Hän hankki sen vasta kaksi vuotta myöhemmin, muistelee Bengt.
  

Sekä kylvöä että sahausta

Kymmenen vuotta aikaisemmin Bengtin isä kylvi siemenistä sen, mikä tänään on korkeita puita kasvava metsä. Vuonna 1931 oli ensimmäisen harvennuksen paikka. Tuolloin Bengt oli aikuinen mies, ja perkasi aluetta kuokalla. Kymmenen vuotta myöhemmin harvennus oli jälleen ajankohtainen toisen maailmansodan vuoksi.
– Sodan aikana polttopuun hankkimiseksi suoritettavat hakkuut olivat kiellettyjä. Sen sijaan oli sallittua tehdä harvennuksia ja käyttää puutavara polttopuuna, Bengt muistelee.
Ajan myötä hän otti tilan haltuunsa ja oli vähällä olla ensimmäinen traktorin ostaja seudulla. Hän allekirjoitti sopimuksen vuonna 1942, mutta sillä hetkellä valmistajalla ei ollut yhtään traktoria toimitettavaksi. Sodan jälkeen jono muodostui niin pitkäksi, että hän sai odottaa aina vuoteen 1947 saakka. 1950-luvulla hän oli yksi ensimmäisistä, joka hankki moottorisahan.
– Se oli paras liiketoimi, jonka olen tehnyt, sanoo Bengt.
Moottorisahan avulla hän pystyi itse huolehtimaan hakkuista sen sijaan, että olisi myynyt hakkuuoikeuksia. Metsässä oli runsaasti pitkiä puita, joiden laatu oli sopiva voimajohto- ja valaisinpylväitä varten.  Pylväistä sai hyvät tulot, jos suoritti hakkuun itse.
– Laskin, että ansaitsin 2 kruunua ja 15 äyriä tunnissa maanviljelyksestä. Hakatessani pylväitä ansaitsin kaksitoista kruunua tunnissa, Bengt kertoo.
  

Mahtava kokemus

Mutta hän ei koskaan sahannut itse kaatamiaan puita. Sahaus tilan tarpeisiin hoitui lähistöllä olevalla vesivoimalla käyvällän sahalla. Eläkkeelle päästyään hän alkoi miettiä, kuinka sahaus oikeastaan suoritetaan ja miltä puut näyttävät kuoren alta. Uteliaisuus sai aikaan sen, että hän osti ensimmäisen Solosahan, yhden ensimmäisistä, joka oli varustettu sähkösahalla E5000.
– Oli mahtava kokemus sahata ensimmäinen lankku, Bengt kertoo.
Monta lankkua myöhemmin se on ennemminkin rauhoittavaa ja mukavaa. Hän seisoo sahansa vieressä aina heti, kun he ovat saaneet tukkitoimituksen. Saha on alkuperäisessä kunnossa. Ainoa, mitä siihen on vaihdettu ovat kuluvat osat ja sähköaggregaatin ohjausrasia.
– Gudrun- ja Per-myrskyjen jäljiltä oli paljon sahattavaa. Gudrun vei enimmäkseen lahonneita puita.  Per oli pahempi meille. Se kaatoi siemenpuita, joita olimme ajatelleet säästää, kertoo Bengt, joka on huolissaan kummallisesta säätilasta.
– Niin kauan kuin muistan, ei milloinkaan ole satanut ja tuullut niin paljon kuin nykyään.
Osa tukeista, joita hän sahaa, tulee metsästä, jonka hänen isänsä istutti 91 vuotta sitten. Harvoilla ihmisillä on mahdollisuus seurata kuusten ja mäntyjen kehittymistä siemenestä sadonkorjuuseen saakka, ja vielä harvemmilla on tilaisuus sahata ne itse.