Täydellinen teatteri rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista

Per Simon Edströmillä oli juuri sopiva tila, mihin hän saattoi sijoittaan Solosahansa: vanha sirkusteltta, johon mahtuu myös sahattu puutavara.

– Jos teatteri rakennetaan oikein, voivat seinätkin puhua, sanoo Per Simon Edström, aivan kuin Hamlet pääkallolle.

Ei ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa unelmiaan.
Tämän voi todistaa Per Simon Edström, 78 vuotta, joka on täyttä vauhtia luomassa täydellisesti toimivan akustiikkajärjestelmän 200 kuusen ja Solosahan avulla.

Per Simon Edström on omistanut elämänsä unelmiensa toteuttamiseen teatterin avulla. Hän on tehnyt lähes kaikkea teatteriin liittyvää: kirjoittanut näytelmiä ja kirjoja, toiminut ohjaajana ja näytellyt itse, hoitanut valaistusta ja työskennellyt teatteriarkkitehtina.
Parhaiten hänet tunnetaan teatterilaiva Arenan innokkaana tukijana. Kyseessä on valtion tukema paikallinen teatteri, jolla on 60 esiintymispaikkaa Tukholman ja Mälaren-järven saaristoissa. Seikkailu loppui vuonna 1985.
– Poliitikkojen mielestä olimme liian paljon vasemmalle suuntautuneita ja he heittivät meidät ulos, Per Simon sanoo.
 

Konjakintuoksua saunassa

Mutta sen sijaan että olisi mennyt eläkkeelle Per Simon käytti tilaisuutta hyväkseen alkaakseen toteuttamaan omia ideoitaan, aina Värmdössä Tukholman ulkopuolella sijaitsevalla kotitilallaan toteuttamasta teatterikokeilusta valtavaan konjakkitynnyriin rakennettuun puulla lämmitettävään saunaan.
¬– Saunoessamme ensimmäistä kertaa uudessa saunassa se tuoksui aivan ihanalta. Sen jälkeen tuoksu kuitenkin hävisi ja sen myötä myös erityislaatuinen tunnelma, ja tarvittiin pullo konjakkia joka kerta tunnelman palauttamiseksi. Saunomisesta tuli liian kallista, Per Simon pilailee.
Hänen suuri intohimonsa on itse teatteritila. Hän vertaa sitä suureen soittimeen: tärkeintä on saada aikaan oikea akustiikka sekä yhteys yleisön ja näyttelijöiden välille. Teatteritilan mahdollisuuksien tutkimiseksi hän rakensi oman teatterin, jolle hän antoi nimen Malli (Modellen) ja jossa on tilaa 80 katsojalle.

Ramallahin sijaan

Täällä on esitetty näytelmiä kaikentyyppisissä teatteritiloissa ja kokeilut vahvistavat sen periaatteen, jonka puolesta Per Simon on aina taistellutkin.
– Klassinen areenamainen teatterimuoto, jossa näyttämö on keskellä katsomoa, on ylivoimainen, hän sanoo.
Areena on kuin sirkus, jossa yleisö istuu maneesin ympärillä. Sirkusteltoissa on huono akustiikka ja nykyisistä areenoista, kuten esimerkiksi Globen, puuttuu läheisyys. Paras vaihtoehto olisi puusta rakennettu areenateatteri, kuten Drottningsholmenin teatteri.
– Seinät voivat puhua, jos ne rakennetaan kahden tuuman kuusilankuista, Per Simon sanoo.
Hän suunnitteli areenamaisen teatterin Ramallahiin, palestiinalaisten väliaikaiseen pääkaupunkiin Länsirannalle. Teatteria ei rakennettu milloinkaan, mutta kaikki mitä unelman toteuttamiseen tarvittiin, löytyi myös lähempää, kotoa Värmdöstä.
– 50 vuotta sitten isäni istutti kuusia maillamme olevaan hakaan. Rehellisesti sanottuna en pitänyt siitä, että haka tällä tavoin katosi, kertoo Per Simon, joka joidenkin vuosien kuluttua kuitenkin muutti mieltään.
– Metsän harventamisen sijaan aloimme myymään itse kaadettavia joulukuusia. Ihmiset tulivat tänne autoilla uusine kattotelineineen ja kirveineen, kaatoivat kuusen itse ja maksoivat 25 kruunua.
  

Sahaa sirkusteltassa

Aikaa myöten kuuset kasvoivat suuriksi. Per Simon näki tässä mahdollisuuden haan palauttamiseksi entiseen tilaan ja samalla rakennusmateriaalin hankkimiseksi täydellistä areenateatteria varten. Hän osti pidennetyn ja täydellisesti varustetun Solosahan ja sijoitti sen sirkustelttaan.
– Parempaa saharakennusta ei ollut käytettävissä, mutta itse saha ja valmis puutavara olivat näin suojattuina sään vaikutuksilta ja tuulelta.
Teatterin johtajan ei ollut vaikea oppia käyttämään sahaa. Nuoruudessaan hän oli työskennellyt metsässä apteeraajana ja toiminut käyttäjien kouluttajana ensimmäisille moottorisahoille, joita käsittelemään tarvittiin kaksi henkilöä. Tämän lisäksi hänellä on aputyövoimaa, joka auttaa häntä sahauksessa. Tärkeimmästä tehtävästä hän huolehtii itse, ja se on ketjujen viilaus.
– On kaiken tärkeintä, että ketjut ovat terävät, erityisesti sahattaessa kuusia, joissa on kovia oksia, Per Simon toteaa.
 

Virallisesti lato

Itse asiassa rakennus, jota rakennetaan, ei ole teatteri. Tämä 24 metrin pituinen rakennus on oikeastaan heinälato tilan uuhien ja niiden karitsojen heiniä varten. Nykyään heinäpaaleja säilytetään kahdessa vanhassa sirkusvaunussa.
– Kun lato tyhjenee kesän lähestyessä ei mikään estää harrastamasta siellä hieman teatteria, ja silloin voin yhtä hyvin rakentaa kunnolla, sanoo Per Simon.
Teatterilato tulee myös toimimaan näyttelytilana 1800-luvulta peräisin olevalle kiertävälle vahakabinetille. Se on ollut esimerkiksi näytteillä Historiska museet -museossa, mutta siirretty nykyään varastoon.

Ennätykseksi tuli 38,9 metriä

Ennätys rikottiin suunniteltua nopeammin ja siitä syystä tämä on yksi harvoista tapahtumasta otetuista kuvista. Maailmanlehdistö ei ehtinyt mukaan tapahtumaan.

Anders Nykvist sai apua viideltä muulta sahan omistajalta ja yhteensä kymmeneltä Solosahalta, kun hän onnistui rikkomaan Logosolin pisimmän lankun  maailmanennätyksen. Ennätykseksi tuli 38,9 metriä.

Logosolilla on ollut hallussaan pisimmän lankun maailmanennätys yli kymmenen vuotta. Itse asiassa kaksinkertainen maailmanennätys. Mutta nyt ennätys on rikottu. Guinnessin ennätysten kirjan seuraavassa painoksessa ennätyksen haltija on Anders Nykvist Onsalasta, Göteborgin eteläpuolelta.

Logosol perusti kilpailulajin maailman pisimmästä lankusta Elmian metsämessuilla Jönköpingissä vuonna 1995. Ennätysten kirjan hyväksymien sääntöjen mukaan lankun koon on oltava 2 x 4 tuumaa koko pituudelta. Osat, jotka eivät vastaa mittaa, vähennetään lopputuloksesta.
Logosolin ensimmäinen maailmanennätys oli 34,1 metriä. Kaksi vuotta myöhemmin oli aika yrittää uutta ennätystä, kun Logosolin USA:n konttori Mississipissä vihittiin käyttöön. Edellinen ennätys lyötiin runsaalla metrillä ja tähän saakka voimassa ollut ennätys oli 35,2 metriä. 
Tämän jälkeen ei kukaan ole onnistunut rikkomaan ennätystä. Logosolilla on pohdittu, voisiko joku muu onnistua rikkomaan ennätyksen. Arvauksena  on ollut, että seuraava maailmanennätys syntyisi Yhdysvalloissa, missä kasvaa paljon pidempiä puita kuin Ruotsissa ja missä ennätystä varten vaadittava jättiläismäinen runko voitaisiin nosta helikopterin avulla.

Ennätyspuu omakotitaloalueella

Kenellekään ei ollut tullut mieleen, että ennätyksen voisi tehdä yksin asuva nuori mies Onsalasta, Göteborgin eteläpuolelta. Ensimmäinen ennätyslankku on ripustettu näytteille yhteen Elmian messuhalleista Jönköpingissä.
– Kun näin näytteille ripustetun lankun, päätin rikkoa ennätyksen, muistelee Anders Nykvist.
Hän on työskennellyt puuseppänä Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian purjealuksella (Ostindiefararen Götheborg) ja oli mukana, kun sen pohjatukki sahattiin irti Logosolin Big Mill -sahalla.
– Tiesin, kuinka toimia ja pari vuotta sitten ostin Solosahan, Anders kertoo.
Mutta yhdellä Solosahalla ei rikota maailmanennätystä. Sitä paitsi sitä varten vaaditaan erityispitkiä puita. Anders tekee työkseen hakkuita omakotitaloalueella ja tiesi, että Tulebossa, Göteborgin eteläpuolella kasvoi joitakin erittäin pitkiä ja suoria kuusia.
– Otin yhteyttä maanomistajaan, joka varmaan ajatteli, että minulla ei ole kaikki kohdallaan, mutta hän antoi luvan puun kaatamiseen, Anders kertoo.

Etsi sahaa lehti-ilmoituksella

Tämän jälkeen hän laittoi Norra Halland -lehteen ilmoituksen, jolla hän haki muita Solosahan omistajia, jotka haluaisivat lainata sahojensa runko-osia jatkoksi ja olla näin mukana rikkomassa maailmanennätystä. Lehti oli sitä mieltä, että idea kuulosti niin hauskalta, että he tarjoutuivat maksamaan puun kuljetuksen. Kymmenisen Solosahan omistajaa ilmoitti olevansa kiinnostunut asiasta.
Kun kaikki palapelin palaset olivat paikallaan, Anders otti yhteyttä ennätysten kirjan toimitukseen, joka oli kiinnostunut lähettämään paikalle valvojan. Tarkoituksena oli ollut suunnitella sahaus hyvissä ajoin, mutta suunnitelmiin tuli muutos valvojan soittaessa Andersille toukokuun alussa vuonna 2007.
– Se oli perjantaipäivä, ja hän kysyi, mitä aioin tehdä seuraavana päivänä. Hän oli parhaillaan Göteborgissa ja oli sitä mieltä, että nyt oli aika sahata maailman pisin lankku, Anders kertoo.
Anders otti haasteen vastaan ja lähti samana iltana kaatamaan ennätyskuusen. Sovittujen sahojen omistajiin otettiin yhteyttä ja kello kuusi aamulla lauantaina 12. toukokuuta kymmenen Solosahaa ja viisi sahanomistajaa oli paikalla Tulebossa.

Erilainen sahaustapa

Anders oli valmistautunut tehtävään leikkaamalla uusia alumiiniprofiileja sopivan pituisiksi, joita hän sitten käytti ennätyssahan uudelleenpystytykseen. Hän irrotti nostolaitteet ja liitti linjarit päittäin yhteen. Tuloksena oli 50 metriä pitkä linjari, joka asennettiin tielle ja kohdistettiin narun avulla.
Puu karsittiin ja vedettiin tielle traktorin ja kaivinkoneen avulla. Se sijoitettiin maahan linjarin viereen muutaman nostotunkin päälle. Esivalmisteluihin meni neljä tuntia ja kello kymmenen alkoi ensimmäisen pintalaudan sahaus. Se otettiin syvältä tukista, jotta ensimmäiseen lautaan ei tulisi vajaasärmää.
– Leikkasimme pintalaudan metrin pituisiin paloihin voidaksemme nostaa sen pois tieltä, selvittää Anders.
Seuraavaksi tukki nostettiin ylös nostotunkkien avulla ja siitä sahattiin irti neljän tuuman pelkka. Se asetettiin tämän jälkeen syrjälleen sen tukin osan päälle, joka oli vielä nostotunkkien päällä. Tämän jälkeen tästä pelkasta sahattiin pintalauta ja lopulta oli aika sahata esiin ennätyslankku.
– Ajoin kaksi ketjua loppuun ennen kuin kaikki oli valmista illansuussa. Koska olimme vetäneet tukin paikalleen, sen kaarna oli täynnä hiekkaa ja multaa, Anders sanoo.

Ennätykseksi tuli 38,9 metriä

Lankku oli reilusti yli 39 metriä pitkä, mutta sen loppuosa ei enää vastannut vaatimuksia. Hyväksytyn osan pituudeksi tuli 38,9 metriä, mikä on se maailmanennätysmitta, joka tullaan esittelemään vuoden 2008 Guinnessin ennätysten kirjassa, tekijänä Anders Nykvist.
Koska mahdollisuus maailmanennätyksen rikkomiseen tuli niin yllättäen, oli kaikki improvisoitava. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut sahata ennätyslankku seitsemän metrin kappaleiksi ja kuljettaa se tämän jälkeen Elmiaan, missä se vaihdettaisiin entisen ennätyslankun tilalle. Mutta nyt se jäi makaamaan ojaan ja oli kadonnut, kun Anders palasi huolehtimaan siitä.
Anders on ajatellut hyvittää ennätyslankun katoamisen rikkomalla maailmanennätyksen uudelleen. Hän on saanut vihjeen vieläkin pidemmästä kuusesta Vingåkerin ulkopuolella ja suunnittelee urotekonsa toistamista, tosin tällä kertaa paremmin suunniteltuna ja siten, että tuloksena on ennätyslankku, joka säilytetään jälkimaailmalle.
– Suunnitelmissa on kaataa kuusi talvella ja rikkoa maailmanennätys jossain vaiheessa ensi keväänä, sanoo Anders Nykvist, joka on osoittanut että hän myös toteuttaa sen, mitä suunnittelee.
Lisätietoa ennätyksen rikkomisyrityksestä tullaan julkaisemaan Logosolin uutiskirjeessä. Saat uutiskirjeen sähköpostitse kirjautumalla sivulla www.logosol.se. Pidä silmät auki, ehkä sinä ja Solosahasi olette osallisena seuraavassa maailmanennätyksessä.

Mitä tekee venäläinen, kun kuuskolmonen on hävinnyt?

Andrej ja Vera Akimov luovat perheelleen tulevaisuuden Solosahansa avulla.

Venäjällä Solosaha on pitkään ollut ammattimainen työväline. Mutta elintason noustessa on sahauksesta tullut yhä useammin myös harrastus. Nopeasti nousevat puutavaran hinnat ovat tehneet siitä entistäkin kannattavampaa.

Andrej ja Vera Akimov asuvat 120 kilometriä Pietarista koilliseen sijaitsevassa Volkhovissa. Vera on ammatiltaan opettaja ja Andrej asfalttityöntekijä. He ovat itse rakentaneet kaupungin ulkopuolella kesämökkialueella sijaitsevan talonsa, puutavarasta, jonka he ovat ostaneet paikallisilta sahoilta.
– Ennen tällä alueella oli neljä kuuskolmosta. Yhtäkään niistä ei ole enää jäljellä, kertoo Andrej.
Kuuskolmonen on lempinimi 1950-luvulla valmistetulle kehäsahalaitokselle. Se vastaa ruotsalaisia sahapenkkejä, jollaisia ennen oli joka kylässä. Melkein kaikki ruotsalaiset kyläsahat ovat kadonneet, ja nyt sama asia tapahtuu Venäjällä.
 

Sahausta siileille

Kun alueella ei enää ollut sahaa, Akimovin perheelle tuli vaikeuksia jatkaa talonsa rakentamista. Vera keksi ratkaisun ongelmaan ollessaan opettajakonferenssissa Pietarissa. Hän selasi lehteä ja huomasi siinä ilmoituksen pienestä sahalaitoksesta, juuri sopivasta heidän perheensä tarpeisiin.
– Hinta oli kohtuullinen, joten tilasin sahan, sanoo Andrej.
Viime keväänä heille toimitettiin pidennetty Solosaha M5 bensiinikäyttöisellä saha-aggregaatilla. Vaikka Andrej ei ollut koskaan aikaisemmin käyttänyt sahaa, ainoastaan nähnyt, kuinka muut sahasivat kuuskolmosilla, oppi hän nopeasti käyttämään laitetta. Ensimmäinen projekti oli rakentaa katto sahan päälle. Tämän jälkeen eräs hänen tuttavansa tuli käymään ja osti häneltä jäljelle jääneet puutavarat.
Puutavaran käyttö saattaa vaikuttaa kummalliselta ruotsalaisesta näkökulmasta katsottuna. Andrejn mukaan Pietarin hyvin toimeentulevien parissa on suurta muotia pitää siilejä kotieläiminä. Hänen ystävänsä saa toimeentulonsa siilien myymisestä, ja puutavaran hän käyttää häkkien rakentamiseen.
 

Sukulaiset tarvitsevat puutavaraa

Tähän mennessä puutavaraa ei vielä ole jäänyt jäljelle perheen tarpeisiin. Tulee luultavasti kestämään jonkin aikaa ennen kuin he voivat jatkaa talonsa rakentamista. Sillä samalla alueella asuvat myös Andrejn sisarukset: yksi veli ja kaksi sisarta. Heillä on kaikilla talot, joita pitäisi kunnostaa, ja Solosaha on koko suvun omaisuutta.
Kun olimme käymässä Andrejn luona, suurin osa ajasta kului keskustellessa siitä, kuinka hän pystyisi lisäämään tuotantoa sahallaan. Sähkökäyttöinen saha-aggregaatti lisäisi kapasiteettia ja pienentäisi samalla käyttökustannuksia. Ja hän tarvitsisi ehkä myös höyläkoneen.
  

Osa kulttuuria

Vain viisi vuotta sitten tämän tyyppiset investoinnit olisivat olleet kohtuuttoman suuria yksityishenkilölle Venäjällä. Ostovoima kasvaa nopeasti. Solosaha on vielä tälläkin hetkellä kallis, mutta ei ylitsepääsemättömän kallis. Puutavaran hintojen ollessa näin korkeat saha maksaa nopeasti itsensä takaisin, etenkin jos harjoittaa hieman myyntiä omiin tarpeisiin sahaamisen lisäksi.
– On vain ajan kysymys, milloin ostovoima on samalla tasolla kuin Ruotsissa, sanoo Valery Garbinko Absolut-nimisestä tuontiyrityksestä, joka on Logosolin yhteistyökumppani.
Hänen mukaansa Solosaha sulautuu hyvin venäläiseen kulttuuriin. Täällä ovat ihmiset, aivan kuten Ruotsissakin, sahanneet vuosisatojen ajan itse oman puutavaransa. Tästä syystä ovat Andrej, Vera ja kasvava määrä venäläisiä ottaneet Solosahan ja Logosolin sydämenasiakseen.